Tänään on hyvä päivä, hei hei!

Aamulla lähdin töihin kahdeksan maissa. Odottelin Lasipalatsin ratikkapysäkillä, kun paikalle sattui vaaleahiuksinen nuorukainen.

Hän jutteli jollekin pysäkillä seisoskelevalle herrasmiehelle, olisiko tällä antaa kolikkoa. Miehellä ei ollut. Tästä Nuorukainen ei kuitenkaan hermostunut, vaan kysyi saako halata. Vanhempi herrasmies ei oikein innostunut nuorukaisen lähentymispyrkimyksistä ja pyristeli irti tilanteesta. Nuorukainen sanoi, ettei ole mitään hätää, kaikki on ihan hyvin.

Seuraavaksi hän pysähtyi minun eteeni. Istuin penkillä ja tuijotin tiukasti kännykkääni. En halunnut antaa kolikkoa enkä halausta. Pelotti. Vaivaannutti. Mitä se nyt tuossa? Menisi jo.

Nuorukainen ei jäänyt pidemmäksi aikaa vierelleni vaan kulki eteenpäin kunnes pysähtyi ja huusi kovaan ääneen kädet levitettyinä: "Tänään on hyvä päivä! Hei! Hei!"

Hän yritteli juttua vielä muutaman ihmisen kanssa, mutta kukaan ei halunnut jutella hänelle eikä halata.
Niinpä hänen mahdollisuudekseen jäi vain kulkea ympäri pysäkkiä ja kertoa koko seutukunnalle uudestaan ja uudestaan, että tänään on hyvä päivä, hei! Hei! Kaikki on hyvin, tänään on hyvä päivä!

Vielä kerran hän yritti halata erästä rouvaa, mutta rouva oli vihainen ja suuttui Nuorukaiselle. Nuorukainen oli kovasti pahoillaan ja sanoi nöyrästi, että rouva saa potkaista häntä munille, jos on niin vihainen. Siitä rouva tuntui suuttuvan lisää.

Kun nousin ratikkaani riipaisevan yksinäinen nuorukainen jäi keskelle puolityhjää pysäkinseutua kädet avoimeksi levitettyinä vakuuttamaan meille kaikille, kuinka tänään on hyvä päivä, hei! Hei!

Vai koettiko hän saada vakuutettua edes itsensä?

Istuessani ratikassa minua alkoi harmittaa. Miksi en kohdannut Nuorukaista hänen tullessaan eteeni? Miksi minä vaivaannuin siitä, että joku halusi jakaa pienen hetken minun kanssani? Hävettikö minua? Pelottiko se pohjaton suru, joka Nuorukaisen huudon sisältä kumpusi niin paljon, että kuvittelin sen tarttuvan minuun, jos annan itsestäni edes hetken hänelle? Melkein itketti. Juuri sen verran, ettei ripsiväri ihan levinnyt.

Teki mieli palata takaisin ja antaa kolikko ja halata. Mutta en tietenkään tehnyt niin. Se ei olisi ollut lainkaan normaalia käyttäytymistä, ja olisin myöhästynyt töistäkin.

Mutta lupasin itselleni, että muistan Nuorukaista. Hän ei tietenkään lue tätä, eikä koskaan saa tietää, että olen pahoillani. Eikä sitä, että haluan kiittää häntä.

Olin melkein unohtanut, että kaikki on ihan hyvin. Sinä muistutit minua siitä. Ottamalla vastaan kaiken sen tympeyden ja halveksivat ilmeet ja inhonilmaukset, kun yritit jakaa iloa meille, jotka sinua väistelimme.

Sinä pakotit meidät huomaamaan, että meillä kaikki on hyvin. Meillä on hyvä päivä, meillä on varaa torjua omituisesti käyttäytyvä mies kaupungilla. Sinä olisit halunnut vain hetken läheisyyttä, turhaan.

Kiitos Nuorukainen, että opetit minua. Tänään on hyvä päivä, hei! Hei! Toivottavasti sinulla on hyvä yö, ja kauniit unet.

Terveisin se tyttö, joka ei uskaltanut tavata toista ihmistä ratikkapysäkillä.